Vera Vala: Villa Sibyllan kirous

Vera Vala: Villa Sibyllan kirous

Gummerus 2014

Kansi: Istock

Mistä minulle: Arvostelukappale Gummerukselta, Blogatin kesäkuun kampanja

Ylelliseen huvilaan Villa Sibyllaan tehdään ryöstöyritys. Perheen äiti, Katia Levrini, ottaa yhteyttä yksityisetsivä Arianna de Bellisiin, sillä pelkää miehensä ja poikansa puolesta. Joku haluaa hänelle pahaa, sillä jo ennen ryöstöä Katia on saanut useita uhkauskirjeitä, jotka ovat saaneet entisen viileän huippujuristin hermoraunioksi. Ryöstöyritys ei voi olla sattumaa, ja Katia alkaa olla epätoivoinen.

Ryhtyessään selvittämään tapausta, törmää Arianna erikoisiin asioihin. Villa Sibyllan ilmapiirissä on jotain outoa, ja huvilasta löytyvä auringonkehräsymboli joka viittaa antiikin ajan mithra-kulttiin, hämmentää. Samaan aikaan selviää, että Roomassa vaikuttaa jälleen uusi mafia, banda della Magliana, joka tuntuu tavalla tai toisella olevan kytkettynä Villa Sibyllan asukkaisiin, kuten outo kulttikin. Menneisyyden salaisuudet vainoavat paitsi perhettä, myös Ariannaa itseään, kun mies menneisyydestä ilmaantuu.

"Mies oli hänelle kuin avoin haava, muistutus siitä, ettei menneisyys ollut jättänyt häntä rauhaan. Hän ei muistanut kaikkea, ja kuitenkin niin paljon, että el Lobo merkitsi hänelle uhkaa. Miehellä oli valtaa häneen, mutta oli epäselvää, miten mies aikoi sitä käyttää."

Arianna de Bellis -sarja on edennyt kolmanteen osaansa, ja uusi naisdekkaristi on vakiinnuttanut paikkansa kesälukemistossani. Sarjassa on aiemmin ilmestynyt Kuolema sypressin varjossa sekä Kosto ikuisessa kaupungissa, joista kovasti pidin. Varsinkin sarjan toinen osa jäi niin koukuttavaan kohtaan, että kolmatta osaa odotti malttamattomana. Eikä turhaan. Vala tarjoaa jälleen tuhdin annoksen paitsi lumoavaa Italiaa ja ruokaa, myös mielenkiintoista juonenkäänteitä avaten Ariannan menneisyyttä.

Kirja on tuhti myös muilta osin, sillä siihen mahtuu niin antiikin aikainen kultti, mafia, muukalaislegioona kuin ihmissuhdekuviotkin. Välillä kokonaisuus tuntui raskaalta pitää kasassa ja yrittää pysyä mukana, mutta samalla koin, että Villa Sibyllan kirous on sarjan tähän mennessä parhain osa. Pidän siitä, että Vala on luonut hahmon, jonka kehitystä ja henkilökohtaista elämää on  mielenkiintoista seurata. Ariannan perhe saa myös viimein kasvot, mutta ainakin minulle jäi vaikutelma, ettei kaikkea suinkaan ole vielä kerrottu.

Valan kirjat eivät tunnu täysin perinteisiltä dekkareilta, sillä vaikka kyseessä on aina jokin tapaus, jota Arianna selvittää, keskitytään paljon Ariannan omaan elämään. Lisäksi kirjoissa on tietynlaista kepeyttä, vaikka Arianna tiukkoihin tilanteisiin joutuukin. Arianna de Bellis -sarja sopii oivallisesti kesään ja viihdyttää mukavasti. Ja tietysti se ihana Italia ja ne ruoat, joista niin mielellään lukee. Mistä lie johtui, mutta kirjan lukemisen aikana tällä lukijalla kului niin pestoa, mozzarellaa kuin pastaakin.

Ja kyllähän Vala pisti vielä viimeisille sivuille sellaisen juonenkäänteen, että jään innolla odottamaan sarjan neljättä osaa. Ariannan tarinaa ei todellakaan ole vielä täysin kerrottu.

Vera Vala - Kosto ikuisessa kaupungissa

Vera Vala - Kosto ikuisessa kaupungissa

Gummerus 2013

Kansi Istockphoto

Kesällä tutustuin yksityisetsivä Arianna de Bellisin elämään lukemalla sarjan ensimmäisen osan Kuolema sypressin varjossa, ja kiinnostuin tästä viehättävästä suomalaiset sukujuuret omaavasta italialaisesta naisesta heti. Varasin tuolloin kesällä kirjan kirjastosta, jotain lukuinnosta muidenkin kuin kirjabloggaajien keskuudessa kertoo kuitenkin se että sain kirjan käsiini vasta äskettäin. Tätä kirjaa on ahkeraan varattu ja lainattu!

Pian kirjan edellisten tapahtumien jälkeen Arianna saa tehtäväkseen parlamentaarikko Anna Lucarellilta tutkia siskonsa Lauran puuhia, sillä Anna pelkää Lauran joutuneen vaikeuksiin. Laura Lucarelli on menestyvä assyriologi joka on ollut myös mukana mielenosoituksissa ympäristön puolesta. Arianna ei ehdi kovinkaan pitkälle tutkimuksissaan kun Laura löydetään kuolleena ja tapaus muuttuu murhatutkimukseksi. Erikoisen tilanteesta tekee se, ettei Anna halua Ariannan tutkivan Lauran murhaa, vaan antaisi poliisien hoitaa työnsä. Arianna päättää kuitenkin tutkia asioita omin päin, mikä vie Ariannaa vaarallisiin tilanteisiin Rooman kaduilla ja yliopistoelämässä assyrologian laitoksella.

Jo edellisessä osassa käy selväksi, että Ariannan menneisyydessä on paljon salaisuuksia jotka pala palalta alkavat muistua Ariannan mieleen pieninä välähdyksinä menneisyydestä. Ariannan menneisyydestä ovat kiinnostuneet myös muut tahot, kuka on tuo salaperäinen el Lobo joka ei jätä Ariannan mieltä rauhaan? Ariannan menneisyyden valottaminen on äärimmäisen koukuttavaa!

Koukuttavaa on rikosten ratkaisemien ohella myös Ariannan ja komean ulkoministerin Bartolomeon välinen suhde, tuleeko tästä vielä myös kaunis rakkaustarina? Ihanaa että kirjassa on mukana myös romantiikkaa. Ja tietysti huumoria, jota tarjoilee Ariannan hulvaton homoystävä Angelo. Ihanaa italialaista ruokaa ei onneksi ole tässäkään unohdettu, vaan Vala tarjoaa jälleen kerran sellaisia hetkiä, jolloin lukiessa alkaa väkisinkin tehdä mieli esimerkiksi ihanaa munakoisoa...

Kosto ikuisessa kaupungissa ei ole kuitenkaan mikään heppoinen paketti, tässä on selkeästi tummempi tunnelma ensimmäiseen osaan verrattuna. Pimeyden ahdistavat ajatukset, Rooman huonomaineiset sivukujat ja alamaailman pahamaineisia tyyppejä sekä yhteiskuntaluokkien eroja.

Ariannan toimeksiannot kiinnostavat myös jatkossa, niin järjettömän koukun Vala tarjoaa kirjan loppuun että tässä jo mietin koskakohan sarjan kolmas osa ilmestyy. Viihdyin kirjan parissa erittäin hyvin, jatkoa taas odotellessa!

Vera Vala - Kuolema sypressin varjossa

Vera Vala - Kuolema sypressin varjossa.
 Gummerus 2012. Kannen kuvat iStockphoto

 

Italialainen contessa Arianna de Bellis on yksitysetsivä, ja tässä ensimmäisessä Ariannasta kertovassa kirjassa hän ratkoo nuoren ja kauniin amerikkalaisnaisen Lilyn murhaa. Toimeksiannon hän on saanut Lilyn langolta Lucianolta, sillä tutkimukset eivät etene perheen toivomalla tavalla. Niin Arianna matkaa pieneen Tolfan kylään tapaamaan Realen perhettä. Pian Arianna huomaa, että kauniista ja eloisasta Lilysta liikkuu kylässä ilkeitä ja pahoja juoruja, ja näyttää siltä että koko kylä on helpottunut Lilyn poismenosta. Mahdollisia murhaajia on siis koko kylä täynnä, vaan kenellä on kaikista eniten vihaa Lilya kohtaan tappaakseen tämän? Murhatutkimusten aikana myös Arianna joutuu keskelle hengenvaarallisia tilanteita, kaikki eivät halua että Lilyn kuolemaa tutkitaan enempää.

 

Arianna on hiljattain menettänyt miehensä ja suree poismenoa raskaasti. Kauniilla Ariannalla olisi kyllä vientiä ja Ariannan edesmenneen miehen ystävä Bartolomeo vaikuttaa Ariannaan jollain selittämättömällä tavalla...Lisäksi Luciano lähettää epämääräisiä viestejä, eikä Arianna ota selvää mitä Luciano hänestä haluaa. Mutta Ariannan ja Bartolomoen suhteen kehittymistä jään innolla seuraamaan!

 

Italia näyttäytyy uskottavana tapahtumapaikkana ja saa aikaan pahan matkakuumeen. Ja se Italialainen ruoka...ai että! Lisäksi tähän mukavaa huumoria toi Ariannan homoystävä Angelo, joka on kaikessa stereotypiassaan hulvaton tapaus. Kirjassa vilisee melkoinen määrä henkilöitä, ja osa henkilöistä jää sivummalle ja vähemmälle huomiolle.

 

Minä viihdyin kirjan parissa erittäin hyvin. Kirja eteni hyvään tahtiin ja siihen pääsi hyvin mukaan. Kuvailisin tätä lempeäksi dekkariksi, joka minulle, genreen tottumattomalle, on hyvä aloitus. Minulla ei esimerkiksi ollut mitään tietoa murhaajasta, vaikka yritin kovasti päätellä kuka on syyllinen. Vala johdattaa lukijaa hieman joka suuntaan, ja syyllinen tuntuu lymyävän joka sivulla. Jokaisella kyläläisellä tuntuu olleen syy vihata Lilya ja siksi syyllistä on vaikea päätellä.

 

Tästä on hyvä jatkaa uusien osien kirjoittamista (pitäisi lukea kyllä pian tämä toinenkin osa, joka on jo ilmestynyt!) , sillä varsinkin Ariannan menneisyys kiehtoo. Lukijalle selviää, että Ariannalla on muistinmenetys, eikä muista kolmen vuoden ajanjaksoa elämässään ollenkaan. Mitä Ariannan elämässä on tapahtunut tuona kolmena vuotena? Lisää vihjeitä elämästään hän saa muutamilta tolfalaisilta, jotka uskovat nähneen Ariannan joskus jossain. Unenomaiset välähdykset menneisyydestä häiritsevät Ariannaa ja saa lukijan janoamaan lisää tietoa. Arianna tuntuu muutenkin henkilönä mielenkiintoiselta. Hän on kaunis ja fiksu, mutta ei täydellinen menneisyyden haamujen ja elämässään koettujen menetysten vuoksi.

 

Tämä oli hyvä aloitus sarjalle, minä ainakin koukutuin jo nyt. Lisää on luettava!