John Boyne: Poika vuoren huipulla

John Boyne: Poika vuoren huipulla

Bazar 2017

Kannen suunnittelu Eevaliina Rusanen

Suomennos Heli Naski

Englanninkielinen alkuteos The Boy at the Top of the Mountain

Arvostelukappale kustantajalta

"Älä ikinä teeskentele ettet tiennyt, mitä täällä tapahtui. Sinulla on silmät ja korvat. Ja istuit monesti siinä huoneessa tekemässä muistiinpanoja. Sinä kuulit sen kaiken. Näit sen kaiken. Tiesit sen kaiken. Ja tiedät myös, mitä olet saanut aikaan." Hän epäröi, mutta se oli pakko sanoa. "Sinulla on ihmishenkiä omallatunnollasi. Mutta olet yhä nuori mies, vasta kuudentoista; sinulla on monta vuotta aikaa miettiä osallisuuttasi siihen kaikkeen. Älä kuitenkaan ikinä väitä itsellesi, ettet tiennyt." Nyt hän päästi Pieterin otteestaan. "Se olisi kaikkein pahin rikos."

Vuonna 1936 seitsemänvuotias Pierrot jää orvoksi kun ensin hänen isänsä kuolee sotatraumojen riivaamana ja sitten hänen äitinsä vakavaan sairauteen. Pieni Pierrot joutuu jättämään kotinsa Pariisissa ja parhaan ystävänsä, naapurissa asuvan Anshelin, taakseen. Kahden sisaruksen pitämässä orpokodissa asiat ovat niin hyvin kuin ne voivat olla, kuitenkin Pierrotin yllättää kutsu lähteä asumaan tätinsä luokse Saksaan; hänellä kun ei pitänyt olla yhtään sukulaisia.

Uudessa kodissaan vuoren huipulla, Berghofiksi kutsutussa paikassa Pierrot saa uuden nimen Pieter ja vakavan neuvon unohtaa lapsuutensa Pariisissa. Erityisesti hänen ystävyytensä Anshelin kanssa tulisi unohtaa pysyvästi, siitä ei talon isäntä pitäisi ollenkaan. Pierrot ei täysin ymmärrä miksi hänen täytyy toimia niin kuin sanotaan, mutta tottuu vähitellen talon tapoihin ja kasvaa univormua ylpeänä pitäväksi nuoreksi mieheksi. Univormu on silti kaikkea muuta kuin hyvä asia, sillä univormu yllään Pieter kävelee kohti vaarallista maailmaa jossa on vaikea erottaa oikeaa ja väärää.

Poika vuoren huipulla on John Boynen uusin historiallinen romaani, joka on kirjoitettu vähän aikuisille ja vähän lapsille. Kustantaja kategorisoi kirjan lapsille ja nuorille, ja enemmän tämä sinne kallellaan onkin sillä aikuiselle lukijalle tapahtumakulku ei tule yllätyksenä. Tästä näkökulmasta kirjoitetut historiaan pohjautuvat romaanit nimenomaan nuorille ovat oiva tapa oppia, ja vaikka aikuinen lukija minussa ei yllättynyt kuinka asiat menivät niin kuin menivät, on kirjalla kuitenkin tärkeä sanoma ihan minkä tahansa ikäiselle.

Boyne kirjoittaa siitä kuinka toinen maailmansota ja vallitseva ympäristö vaikuttaa ja muuttaa nuoren pojan identiteettiä ja ajatusmaailmaa, miten nuoresta ja herkästä pojasta kasvoi kylmä ja julma nuorukainen olosuhteiden muokkaamassa kasvuympäristössä. Ja kuinka lopulta ihmisen mieli yrittää selittää itselleen ettei tiennyt. Vaikka ei kirjaimellisesti tartu aseeseen, on monta tapaa tehdä pahaa. Vastuutaan ei voi paeta vaikka silmänsä ummistaa.

John Boyne - Leijuva poika

John Boyne - Leijuva poika
Bazar 2014
Suomennos Laura Beck
Kuvitus Oliver Jeffers
Englanninkielinen alkuteos The Terrible Thing That Happened To Barnaby Brocket


Tämä on kertomus Billy Brocketista. Voidaksesi ymmärtää Billyä sinun täytyy ensin ymmärtää hänen vanhempiaan, kahta ihmistä, jotka pelkäsivät niin kovasti kaikkea erilaista, että päätyivät tekemään erään kauhean asian, jonka seuraukset järkyttivät kaikkia heidän läheisiään.

Billy syntyy perheeseen, joka on aivan tavallinen. Itse asiassa lakimiesvanhemmat kaihtavat kaikkea, mikä poikkeaa tavallisesta ja normaalista. Liika huomion herättäminen ei ole normaalia, ja he pyrkivät kaikessa tavallisuuteen. Muu perhe Billyn siskoineen ja veljineen on täysin normaali, mutta yksi tavallisuudesta poikkeava asia perheessä on: painovoimaa uhmaava Billy.

Heti syntymästä lähtien Billy alkaa leijua, ja saa tuoreet vanhemmat kauhistuneiksi. Billy poikkeaa täysin normaalien vanhempien normaalin perheen käsitteestä. Billy asuu käytännössä neljän seinän sisällä, sillä vanhemmat eivät halua että naapurit näkevät Billyä. Eräänä päivänä vanhemmat saavat tarpeeksi, ja tekevät kauhean ratkaisun. Kauhean tapahtuneen seurauksena Billy joutuu seikkailuun, joka vie häntä ympäri maapalloa päämääränä kuitenkin koti.

Leijuva poika ottaa teoksella kantaa erilaisuuteen; kuka määrittelee outouden, mikä oikeasti on nornaalia? Vanhempien ajatukset ja reaktiot poikaansa sekä erilaisuutta kohtaan ovat hyvin mustavalkoisia ja aika järkyttäviäkin. Leijuva poika on ensisijaisesti satu, mutta tätä voi hyvin lukea kaikenikäiset, sillä aihe saa jokaisen lukijan pohtimaan erilaisuutta.

Kirjaa oli helppo lukea, ja sitä värittivät myös muutamat kuvat. Koin kirjan lapsilukijoita ajatellen hyvin opettavaiseksi, kun Billy kohtaa matkallaan erilaisia ihmisiä ja tarinoita erilaisuudesta. Lapsi ja aikuinen saavat tästä yhdessä paljon pohdittavaa ja keskusteltavaa. Pidinkin kirjasta muuten paljon, mutta loppuratkaisuun en ollut tyytyväinen. Koska kirjan loppuratkaisua pohtimalla tulee paljastaneeksi ehkä liikaa, en takerru tähän enempää. Jonkun mielestä loppu on varmasti ihan hyvä, mutta itse jäin vähän närkästyneeksi.

Erikoinen juttu muuten, että englanninkielisessä teoksessa Billy on ilmeisesti ollut Barnaby (kirjan englanninkielisen nimen perusteella), mutta tosiaan tässä suomenkielisessä sitten Billy. Ehkä Billy kääntyy suomalaisten suussa paremmin kuin Barnaby?

John Boyne - Kuudes mies

John Boyne (The Absolutist) Bazar kustannus 2013. 

Suomennos Laura Beck, kuva Johnny Ring

"Miksi olin tullut tänne? minä mietin. Mitä olin oikein ajatellut? Jos etsin synninpäästöä, sellaista ei ollut saatavilla. Jos ymmärtämystä, ei ollut ketään joka olisi sitä voinut tarjota. Jos anteeksiantoa, en ansainnut sitä."

Nuori Tristan Sadler palaa sodasta yrittäen toipua sen jättämistä jäljistä. Hän ei kuollutkaan saksalaisten luoteihin, kuten hänen isänsä niin kovasti toivoi. Sen sijaan Tristanin sotatoveri rintamalla, Will Bancroft, kuolee petturina hänen kieltäytyessään sotimasta. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä Tristan matkustaa Lontoosta Norwichiin tapaamaan Willin siskoa Mariania. Tristanilla on mukanaan pino kirjeitä jotka haluaa Marianille antaa, mutta kirjeet eivät ole ainoa syy miksi hän matkustaa Mariania tapaamaan. 

Tristan kertoo Marianille hänen ja Willin ystävyydestä, siitä kuinka he tutustuivat harjoittelukentillä ja valmistautuivat sotaan. Siitä, kuinka heidän ystävyytensä syveni ja kuinka he taistelivat Pohjois-Ranskassa, ei kenenkään maalla ja taisteluhaudoissa aina siihen asti kunnes Will julistautui aseistakieltäytyjäksi ja halusi lopettaa sotimisen. Valkoisen sulan mies. Hän kertoo ystävyyden onnenhetkistä ja lopulta epätoivosta ja tuskasta jota hän sydämessään raskaana kantaa.

John Boyne on tarinankertoja, siitä ei ole kiistäminen. Traaginen ja surullinen kirja ehdottomasti. Kuudes mies kertoo kahden nuoren miehen ystävyydestä sodan jaloissa ja tunteiden myrskyssä. Boyne kirjoittaa edelleen sujuvasti tyyliin johon olen tottunut, ja jota lukee mielellään. Kaikessa surullisuudessaan tarinan haluaa lukea ja uppouduinkin tarinan vietäväksi täysin. Minulla ei ollut ennakkoon juurikaan tietoa kirjasta, vaikka osasin varautua surulliseen tarinaan. Nopeasti lukija pääsee kärryille ja osaa arvata ennalta tapahtumien kulkua, ja siksi en avaakaan juonta teille enempää jotta lukukokemuksesta saa enemmän irti.

Kuitenkin, kun on lukenut Boynea jo muutaman kirjan verran ja ihastunut kaikkiin edellisiin, sitä odottaa uusimmaltakin teokselta paljon. Kuudes mies ei tehnyt aivan täydellistä vaikutusta, enkä edes ymmärrä miksi ei. Pidin teoksen haikeasta ja surullisesta tunnelmasta. Pidin lopusta, joka oli hieno, vahva ja sopivan dramaattinen jota Boynelta voi odottaakin. Pidin siitä, ettei oltu liikaa keskitytty sodan kauheuksien kuvaamiseen vaan siihen mitä ihmisten välillä tapahtuu, mitä sota ihmisille tekee.

Silti jokin osa ei napsahtanut kohdilleen, enkä ihastunut tähän niin kuten esimerkiksi Poika raidallisessa pyjamassa. 

Koska tarina kuitenkin osasi jättää minuun jäljen vielä lukemisen jälkeenkin, on se syy lukea tämä romaani. Jos pidät Boynesta, kannattaa tähän tutustua. Kirjan ovat ehtineet lukea myös Sara ja Sanna.

Saran kanssa olen samaa mieltä siitä että tämä tarina sopisi hienosti valkokankaalle!

John Boyne - Tarkoin vartioitu talo

Venäjä vuonna 1915. Nuori kuusitoistavuotias maalaispoika Georgi Daniilovits Jatsmenev asuu pienessä Kasinin kylässä, jonka rauhaa rikkoo Venäjän suuriruhtinaan läpikulku kylän kautta. Georgin elämä mullistuu, kun hän pelastaa Venäjän suuriruhtinaan hengen ja palkataan tsaari Nikolai II:n pojan henkivartijaksi.

Päästessään Pietariin, hän jättää taakseen elämän kylässä ja perheensä, mutta kohtaa ylenpalttisuutta Talvipalatsissa tsaariperheen kanssa kansan nähdessä samanaikaisesti nälkää. Georgi tutustuu paremmin tsaariperheeseen, poikaan joka on tuleva tsaari, sekä tsaarin nuorempaan tyttäreen Anastasiaan, ja pari rakastuu tulisesti. Pian Romanovien valta alkaa kuitenkin horjua ja kansa kokee saaneensa tarpeeksi.

Lontoo vuonna 1980. Georgi on muuttanut vaimonsa Zojan kanssa Lontooseen paeten Venäjän oloja ja muistoja. Muistot kuitenkin hyökyvät hänen mieleensä, kun vakavasti sairas Zoja haluaa päästä vielä kerran lähelle kotiaan. Pariskunta matkustaa Suomen kautta Pietariin, ja vaikka kaikesta tapahtuneesta on aikaa jo kuusikymmentä vuotta, eivät muistot siltikään haihdu...

Tarkoin vartioitu talo oli juuri niin upea luettava kuin oletinkin. Alunperin olin suunnitellut lukevani tämän joulun pyhinä, mutta en malttanutkaan odottaa sinne asti. Kirjaan tarttuessani tiesin toki keitä Romanovit olivat ja kuinka heille kävi, mutta oikeastaan kaikki muu faktatieto henkilöistä uupui, joten minulla ei ollut ongelmaa tempautua tarinaan mukaan. Toki huomasin jossain kohtaa muutamia kulmakarvoja nostattavia asioita, kuten Sarakin, mutta näiltä oli helppo sulkea silmänsä tarinan viedessä mukanaan.

Boyne pitää monikerroksisen tarinan ehjänä, ja se etenee hyvällä vauhdilla ja tyylillä loppuratkaisuaan kohden. Juonikuviot pitävät otteessaan ja Boyne taitaa todellakin olla syntynyt kirjailijaksi. Tämä oli parhaita lukemiani lukuromaaneja ja kirjan kansi....se on vain yksinkertaisesti niin kaunis!

En tiedä mitä muilla kirjan lukemisen suhteen kävi, mutta minussa tämä herätti minussa pienen kiinnostuksen kipinän Romanoveja kohtaan...

John Boyne - Nooa Notkoniitty karkaa kotoa

" Mahdanko minä tehdä oikein? hän mietti, ja iso joukko onnellisia muistoja yritti murtautua esiin ja tukahduttaa uudemmat, surullisemmat muistot. Mutta hänellä ei ollut valinnanvaraa. Hän ei enää kestänyt jäädä kotiin."

Kirjan kauniin kannen sisällä on tarina kahdeksanvuotiaasta Nooa Notkoniitystä, joka päättää karata kotoa nähdäkseen maailmaa. Oikeasti Nooa pakenee kotona tapahtuvien asioiden vuoksi joita hän ei halua ajatella. Matkallaan maailmalla Nooa tapaa mitä eriskummallisimpia asioita, muun muassa liikkuvia puita, puhuvan koiran sekä lelukaupan, jossa ei koskaan käy asiakkaita. Kiehtovassa lelukaupassa Nooa tapaa vanhan miehen joka kertoo sekä lelujen että oman tarinansa. Ennen pitkää molemmat huomaavat ymmärtävänsä omaa tarinaansa paremmin.

Nooa Notkoniitty karkaa kotoa on satu kaiken ikäisille, jossa käsitellään hienovaraisesti vakavia ja surullisiakin asioita. Nooan tarina avautuu lukijalle pikkuhiljaa. Kirja on samalla lystikästä ja koskettavaa luettavaa. Se on täynnä hienoja totuuksia jotka jäävät lukijan mieleen vielä kirjan sulkemisenkin jälkeen.

" Mies vaikeni hetkeksi. Kun hän katsoi taas ylös, poika tuijotti häntä huolestuneen näköisenä. " Älä koskaan tahdo olla muuta kuin mitä olet", vanha mies sanoi hiljaa. " Muista se. Sinun ei pidä toivoa enempää kuin sinulle on annettu. Se voi osoittautua elämäsi suurimmaksi virheeksi.""

Aikaisemmin olen lukenut kirjailijalta Poika raidallisessa pyjamassa, mutta tästä pidin huomattavasti paljon enemmän. Samalla taas muistin, kuinka ihanaa on välillä lukea ihan rehellisesti lastenkirjoja ja satuja!